Viiskymppisenä vaihdossa

Suomalaisilla sosiaalityön luennoilla olen ottanut käyttöön sellaisia lyhenteitä kuin hvv (hyvinvointivaltio) ja ttt (toimeentulotuki). Tämä nopeuttaa kivasti muistiinpanojen kirjoittamista. Uskontotiedettä opiskellessani käytössä olivat vastaavasti mm. Jla ja srk. En kuitenkaan käytä näitä lyhenteitä puheessa. Intiassa on pitänyt painaa aivoissa uutta nappia, koska lyhenteet ovat olennainen osa suullista kommunikaatiota. Aluksi menin vähän sekaisin kun kysyin mitä joku opiskelee, ja vastauksena oli että tekeillä on "emesdabljuu". No, nyt ymmärrän heti, että puhekumppanini on sosiaalityön maisteriopiskelija ja tavoitteena on tietenkin Master of Social Work. Okei. On suomalaisella sosiaalityön kentälläkin käytössä erilaisia lyhenteitä. Nykyisellä työpaikallani puhumme pta:sta enemmän kuin palvelutarpeen arvioinnista. Edellisessä paikassa puhuttiin ppp:stä enemmän kuin päihdepalvelupyynnöstä. Mutta jatkuvassa käytössä olevia lyhenteitä on kuitenkin luultavasti hyvin vähän verra...

"Tiedättekö mitä ovat kondomit" kysyi Suraksha-projektin johtaja minulta ja Saksasta eilen tulleelta sosiaalityöntekijältä ja sosiaalityön maisteriopiskelijalta Sarwalta. Olin sopinut tutustumiskäynnin toiseen HIV-työtä tekevään sosiaalityön paikkaan, ja koska Sarwa tekee vastaavaa syventävää harkkaa kuin minä, hän tuli mukaani. Suunnittelemme, että voisimme muutenkin mennä järjestöihin ja projekteihin yhdessä. Olisi kaikin puolin helpompaa.  Mutta ne kondomit. Kävi ilmi, että intialaiset eivät välttämättä tiedä, mitä ovat kondomit. Aikuiset eivät ehkä ole saaneet kouluissa seksivalistusta, koska sitä ei aiemmin ollut. Nykyajan kouluissa on valistusta, mutta se alkaa vasta 10. luokalla eli n. 16-vuotiaana. Eivät kaikki käy koulua niin pitkään. Suraksha-projekti on yksi Rajagiri Collegen yhteistyöprojekteista, joissa opiskelijat suorittavat työharjoittelujaan. Nytkin toimistolla oli kandivaiheen opiskelijaryhmä hommissa.  Suraksha-projekti on Intian "terveys- ja perhehyvi...

Eilen osallistuin taas Anishin casework-työpajaan. Opiskelijat oli jaettu ryhmiin, ja ryhmissä simuloitiin asiakastilanteita. Meidän ryhmän pääasiallisena asiakkaana oli 46-vuotias, eronnut ja lapseton, diabetesta sairastava nainen, joka asuu äitinsä kanssa. (Yksi opiskelijoista esitti tätä naista, toinen hänen äitiään.) Naisesta piirrettiin sukupuu, ihan samalta pohjalta kuin meillä Chydeniuksessakin aikoinaan asiakastyön taitojen kurssilla. Chydeniuksessa tosin piirsimme pareittain ihan oikeat, henkilökohtaiset sukupuut, täällä sukupuut olivat kuvitteellisten asiakkaiden sukupuita. Anish oli kiinnostunut tietämään, millä tavalla Suomessa vastaavaa kurssia opetettaisiin, ja kerroin että ainakin meillä keissit ovat enemmän kiinni tosielämässä: piirrämme omia sukupuitamme, ja luennoilla käsitellyt asiakastapauksetkin ovat usein todellisesta työstä otettuja (tietenkin anonymisoituina). Kerroin myös olleeni itse esimerkkinä, kun sukupuun piirtämistä harjoiteltiin, ja oli vähän hassua olla...

Joku kysyi minulta vähän aikaa sitten, mikä on muuttunut Intiassa eniten sitten 90-luvun. No, Ambassador-autoja ei enää näe katukuvassa, ja kyykkyvessoja on nykyään vähemmän (mikä ei ole mielestäni laisinkaan hyvä juttu, itse käyn mieluummin reikä lattiassa -tyylisessä vessassa kuin jollain epämääräisellä pöntöllä, jonka istuin on usein märkä tai jopa likainen). Suurin muutos on kuitenkin kännykkä . Enkä tarkoita nyt sitä, että sen avulla saa yhteyden maan ulkopuolelle, vaan sitä että se on mullistanut koko liikkumisen. Enää ei tarvitse seisoa kadunkulmassa huitomassa autoriksoille, ei tarvitse selittää minne haluaa mennä, jollakin kielellä, jota kuski ehkä saattaa ymmärtää, ei enää hinnoista tinkimistä ja neuvottelua, ei huutavia kuskeja, ei draamaa, ei jännitystä, osaako kuski perille. Klikataan vain puhelimesta Uber-sovellus auki, ja muutaman minuutin päästä viereen ajaa kuski, joka tietää minne mennä, olemme heti samaa mieltä paljonko kyyti maksaa ja tiedän koska ollaan perillä. Su...

Aloitin viikon metsästäen professori Anishia. Tsekkasin Anishin oman työhuoneen, kävin tiedekunnan toimistossa kyselemässä ja lähetin Anishille Whatsapp-viestin. Lopulta Anish saapui töihin ja ehti jutella pienen tovin. Kerroin hankaluuksista Midhun kanssa (en tiedä kuka hän on, minkä ryhmän kanssa hän työskentelee, en saa häntä kiinni) ja pyysin Anishia sopimaan tapaamisen. Anish kertoi Midhun olevan sosiaalityöntekijä (tai hmmmm...ehkä joku terveydenhuollon työntekijä...) joka koordinoi transgender-tukikeskusta. Anish soitteli Midhulle ja selitti tilanteen uudestaan. Anish mietti, että Midhu on luultavasti arka kommunikoimaan englanniksi. Mutta hän ottaa mielellään minut vastaan! Sovin, että menen tukikeskukseen huomenna aamupäivällä. Nyt vain odotan, että Anish kertoo minulle toimiston osoitteen. Mikä tapahtuu luultavasti tänään....tai viimeistään huomenaamuna.   Anish ilahtui kun kuuli minun päässeen pitkän koronan hoito-ohjelmaan hyvään ayurveda-sairaalaan. Hoidot ovat hä...

Pitkä korona on ollut suurin ja oikeastaan ainoa syy, miksi alun alkaen epäröin lähteä Intiaan. Olen kärsinyt oireista jo puolitoista vuotta; ne alkoivat jo ennen tautia, toisesta rokotuksesta. Reilu vuosi sitten sain itse taudin, ja tulin todella, todella kipeäksi. Sen jälkeen olin ainakin viisi kuukautta poissa pelistä. Jouduin keskeyttämään kursseja yliopistolla, olin välillä sairaslomalla ja välillä yritin sinnitellä töissä. Olin kesän kynnyksellä vähän aikaa terveenä, kunnes kolmas koronapiikki räjäytti taas tilanteen. Välillä olo on terve ja ajattelen parantuneeni, mutta sitten taas mennään. Pitkää koronaa sairastava ei juurikaan saa Suomessa apua. Helsingissä on huhujen mukaan joku ruuhkautunut long covid -poliklinikka, jonne minun kaltaisiani suhteellisen toimintakykyisiä yksilöitä ei todellakaan lähetetä. Ei täällä Intiassakaan länsimainen lääketiede tarjoa mitään toimivaa hoitoa pitkään koronaan. Sen sijaan perinteinen ayurveda-lääketiede on ottanut asian omakseen.  Otin ...

Olen edelleen kipeänä, nenä vuotaa ja keuhkot vähän arat. Skippasin aamiaisen, kun ruokakaan ei maistu. Pää ei onneksi ole enää niin kipeä kuin eilen.  Kirjoittelen tässä sairastamisen ohella vähän vielä viime viikon talvikoulusta. Dalit-kylään tekemäämme vierailua ehdin jo kuvailla, mutta luennoista tai Kochin jutuista en ole saanut juuri mitään kirjoitettua.  Mumbaissa puhuttiin edelleen Intian alkuperäiskansojen tilanteesta. Itsekin alkuperäiskansaan kuuluva professori Bipin Jojo kiteytti tilanteen hyvin: Intialla on suunnaton halu olla nopeasti kasvava talousmahti. Tähän tarvitaan resursseja. Missä resurssit ovat? Alkuperäiskansoilla. Jojo kuvasi alkuperäiskansojen ja luonnon suhdetta äiti-lapsisuhteeksi. Luonto ei ole pelkkä "resurssi", vaan vaikuttaa aivan kaikkeen. Kun alkuperäiskansalta viedään luonto, jäljelle jää yleensä vain pakkomuutto esimerkiksi Mumbaihin. Suurpadot ovat vieneet monilta alkuperäiskansoilta maat.  Kochin luennot käsittelivät pääasiassa (yllä...