Talvikoulusta vielä: muuttoliikettä, vierailuja, naisten voimaantumista

Olen edelleen kipeänä, nenä vuotaa ja keuhkot vähän arat. Skippasin aamiaisen, kun ruokakaan ei maistu. Pää ei onneksi ole enää niin kipeä kuin eilen. 

Kirjoittelen tässä sairastamisen ohella vähän vielä viime viikon talvikoulusta. Dalit-kylään tekemäämme vierailua ehdin jo kuvailla, mutta luennoista tai Kochin jutuista en ole saanut juuri mitään kirjoitettua. 

Mumbaissa puhuttiin edelleen Intian alkuperäiskansojen tilanteesta. Itsekin alkuperäiskansaan kuuluva professori Bipin Jojo kiteytti tilanteen hyvin: Intialla on suunnaton halu olla nopeasti kasvava talousmahti. Tähän tarvitaan resursseja. Missä resurssit ovat? Alkuperäiskansoilla. Jojo kuvasi alkuperäiskansojen ja luonnon suhdetta äiti-lapsisuhteeksi. Luonto ei ole pelkkä "resurssi", vaan vaikuttaa aivan kaikkeen. Kun alkuperäiskansalta viedään luonto, jäljelle jää yleensä vain pakkomuutto esimerkiksi Mumbaihin. Suurpadot ovat vieneet monilta alkuperäiskansoilta maat. 

Kochin luennot käsittelivät pääasiassa (yllätys yllätys) ilmastonmuutosta ja sosiaalityötä. Intiassa on hämmästyttänyt se, kuinka sosiaalityö tekee yhteistyötä varsin monien tieteenalojen kanssa. Kun me Suomessa pohdimme yhteistyön sujumista lähinnä terveydenhuollon kanssa, täällä yhteistyökumppaneina on mm. ilmastotieteen ja ympäristötieteen edustajat. Ympäristöjärjestöt ovat lähellä sosiaalialan järjestöjä. Ilmastonmuutos ja ympäristökysymykset ovat niin tiiviissä yhteydessä ihmisten jokapäiväiseen selviytymiseen, että aika loogistahan tämä on. YK on julistanut Intian ehdotuksesta vuoden 2023 hirssien vuodeksi. "2023 International Year of Millets" onkin näkyvissä kampusalueella erilaisten julisteiden ym. muodossa. Projekti vaatii sekä maatalouden että sosiaalityön osaamista, jotta erilaisia hirssilajikkeita aletaan sekä viljellä että käyttää. Hirssi on ravintoarvoltaan parempaa kuin esim. vehnä tai riisi, ja se sopeutuu paremmin muuttuviin ilmasto-oloihin. (Niin pitkälle projekti ei ole sentään edennyt, että yliopiston ruokaloissa olisi alkanut näkyä hirssiä. Rajagiri College of Social Sciences on kuitenkin panostanut ympäristöasioihin, ja esim. yliopiston sähköt tuotetaan itse aurinkopaneeleilla.)

Kochin luennoista jäi päällimmäiseksi mieleen Benoy Peterin pitkä ja perusteellinen luento muuttoliikkeistä. Intiahan on maailmanlaajuisesti suurin maahanmuuttajien lähtömaa. Intia on myös suurin muuttoliikkeen vastaanottaja Etelä-Aasiassa. Maahan muuttaa ihmisiä erityisesti Bangladeshistä ja Nepalista. Maan sisäisiä muuttajia on 456 miljoonaa, joista valtaosan muodostavat dalitit, alkuperäiskansat ja erilaiset uskonnolliset vähemmistöt. Urbaanit köyhät ovat pohjimmiltaan maaseudun köyhiä. Peter kertoi erilaisista "muuttokäytävistä", joita pitkin muutetaan osavaltiosta toiseen. Kohdealueilla on jo sen verran muita muuttajia, että ihmiset pärjäävät omalla kielellään. 

Muuttajat ovat haluttua työvoimaa. He tekevät "paskaduuneja", joita paikalliset eivät halua tehdä. Heidän kanssaan ei tehdä virallisia sopimuksia. He asuvat työpaikan lähellä ilman mukavuuksia, työnantaja tarjoaa asunnon esim. jalkakäytävällä katoksen alla. He eivät ole töistä poissa vaikkapa perhesyiden vuoksi. Heillä ei ole joukkovoimaa, he eivät ole järjestäytyneet. Heitä on siis kaiken kaikkiaan helppo hyväksikäyttää ja heistä pääsee tarvittaessa helposti eroon. Työolot ovat usein vaaralliset. Työ on fyysistä, ja riskejä aiheutuu pölystä, kuumuudesta tai kemikaaleista. Palkka maksetaan käteisellä, ja palkkavarkaudet ovat yleisiä. 

Jos kokonainen perhe muuttaa, lapset ovat luonnollisesti heikossa asemassa. Kouluun meno voi tyssätä kielitaidon puutteeseen. Virallisia papereita ei ole. Syrjintä on yleistä. Lapset saatetaan päästää kouluun seuraamaan opetusta, mutta heitä ei osallisteta. Naiset ja tytöt saattavat päätyä kaupunkeihin yksinään vaikkapa perheisiin hoivatyöhön, mutta usein heidän palkkansa maksetaan perheille, ei heille itselleen. Naisia on töissä myös teollisuudessa ja siivoojina. Tytöt ja naiset saattavat joutua myös seksikaupan uhreiksi. 

Yleensä muuttotyöläiset ovat 16 - 35-vuotiaita, mutta jopa 8-kymppisiäkin on. Nuorimmillaan työntekijät ovat 6-vuotiaita. 

Ilmastonmuutos lisää muuttajien määrää, mutta vaikuttaa myös muuttokohteiden oloihin. Täällä Keralassa muuttajat asuttavat paikkoja, jotka ovat pahiten alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille, kuten tulville ja maanvyörymille. Muuttajat eivät myöskään ymmärrä paikallista kieltä eivätkä tajua viranomaisten varoituksia. 

Muuttajien parissa tehtävään työhön ei löydy rahoitusta. Peter sanoikin, että vain eksentrikot, kuten hän itse, työskentelevät muuttajien parissa. Keralalle täytyy kuitenkin antaa pisteitä, sillä esim. koronarajoitusten aikana muuttajat tunnustettiin täällä haavoittuvaksi ryhmäksi ja heistä huolehdittiin. 

Peter ei kuitenkaan kannata muuttamisen rajoittamista. Muuttaminen on ihmisen perusoikeus. Kuinka tehdä siitä sellaista, että kaikki voittavat?

Kochissa teimme myös muutaman vierailun. Kävimme Mithradam-nimisessä "uusiutuvan energian keskuksessa". Keskusta esitteli paikan johtaja, eläkkeellä oleva fysiikan professori ja katolinen pappi isä George Peter. Paikka oli täynnä teoksia, jotka kertoivat ihmiskunnan kehityksestä, energiamuodoista, ongelmien kohtaamisesta ynnä muusta. Tämä tyyppi tässä juoksee pakoon ongelmiaan, vaikka ongelmat pitäisi kohdata!

Tämä taas esittää jotain pahaa, uusiutumatonta energiamuotoa, joka tulevaisuudessa laitetaan lukkojen taakse. 

Kun kysyin isä Georgelta, kuka on tehnyt nämä teokset, hän kertoi tekijöiksi kaksi taiteilijaa. Myöhemmin hän esittelikin nämä taiteilijat, mutta kävi ilmi että isä itse oli suunnitellut kaiken, nämä miehet vain toteuttaneet isän suunnitelmat. Isä kertoi, että miehet eivät olleet saaneet mitään koulutusta hommaan, vaan työ on heillä geeneissä. Myöhemmin puhisimme joidenkin intialaisten opiskelijoiden kanssa, kuinka vanha kastiajattelu pulppuaa läpi tässäkin kommentissa. Just joo, geeneissä. Sanomista meinasi tulla myös siitä, että isä kannatti vesivoimaa, joka on ollut iso tekijä alkuperäiskansojen maiden tuhoamisessa. Mutta kohteliaisuus voitti tässäkin. Tässä ryhmämme poseeraa "kivikauden kokoontumispaikkaa" esittävillä kivillä. 

Paikka oli erikoinen ite-taide-, tiede-, katolilais-hindulais-taolaiskeskuksen yhdistelmä. En ole ihan varma, mikä vierailun pointti oli. Se että siellä järjestetään uusiutuvaan energiaan liittyviä kursseja? Yksi suomalaisopiskelijoista tiedusteli, voisiko hän majoittua keskukseen talvikoulun jälkeen. Tämä ei käynyt, koska yksinäisiä naisia keskus ei majoita. 👀 

Toinen vierailu suuntautui KIDS-nimiseen sosiaalityön järjestöön, joka tekee valtavasti töitä eri väestöryhmien parissa. 

Tätäkin paikkaa johtivat katoliset papit. Papit kertoivat tärkeäksi tehtäväkseen naisten voimaannuttamisen. Naisille tarjottiin keskuksessa töitä erilaisten käsitöitten valmistajina. He tekivätkin mm. aivan upeita laukkuja käyttäen vesihyasintteja raaka-aineena. Samalla keskus edistää vesihyasintin viljelyä, sitoohan tämä kasvi rantamaata ja ehkäisee näin eroosiota. 

Keskuksessa oli myös mammografiabussi, joka kiertelee kylissä ja tarjoaa naisille mammografiatestejä.

Naisten voimaannuttamisessa on pappien mukaan mm. se hyvä puoli, että naiset käyttävät työstä saamansa rahat 100-prosenttisesti perheeseensä, kun miesten ansaitsemista rahoista puolet menee perheelle, puolet heille itselleen. Suomalainen mieli alkaa taas kysellä. Entä jos nainen voimaantuu niin paljon, että alkaakin käyttää puolet palkastaan itseensä? Entä jos hän voimaantuneena kypsyy mieheensä ja lähtee lätkimään? Voiko naisten voimaantuminen mennä liian pitkälle?