Taas vaihdossa! :-D

No, ilmeisesti en sitten lopetakaan tätä blogia IKINÄ, koska pienenä lisäyksenä haluan mainita, että viiskymppinen oli taas vaihdossa. 

Kokkolan yliopistokeskukselta tuli joskus Intian-vaihtoni jälkeen viestiä, jossa kysyttiin kiinnostaako ketään lyhytvaihto Sloveniassa. No tietenkin kiinnosti!

Erasmus-vaihtoon haku on kyllä ihan oma lukunsa, lomakkeiden täyttö vie paljon aikaa. Vaihdon jälkeenkin täytyy täytellä kaikenlaista.😬 Mutta byrokratiasta huolimatta vietin viime viikon Ljubljanan yliopistossa kurssilla, johon osallistui sosiaalityön opiskelijoita ja opettajia neljästä maasta: Sloveniasta, Suomesta, Alankomaista ja Kroatiasta. Kurssin aiheena oli "Supervision as a tool against compassion fatigue in social work". Oli kyllä tosi tärkeä kurssi, jossa käsiteltiin itsestä huolehtimisen tärkeyttä ja sitä, kuinka tämän itsestä huolehtimisen pitäisi kuulua jokaisen sosiaalityöntekijän ammattitaitoon. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että itsehoito olisi vain yksittäisen työntekijän vastuulla, totta kai siinä painavat työyhteisö ja työn rakenteet erittäin paljon - joskus parasta itsestä huolehtimista onkin lähteä pois työstä, jossa ei voi hyvin.)

Kurssiin kuului myös muuta kuin yliopistolla luennoille ja työpajoihin osallistumista. Pääsimme yhtenä päivänä jopa kokopäiväretkelle, jossa tutustuimme mm. Slovenian suurimpaan mielisairaalaan. Siellä oli 570 asukasta. Suomesta tällaiset mielisairaalat on lopetettu. Sloveniassakin käydään keskustelua siitä, mikä on vaikeista mielenterveyden ongelmista tai muista psyykkisen toimintakyvyn suurista rajoitteista kärsiville ihmisille parasta. Iso mielisairaala voi olla monelle mieluisin vaihtoehto: se tarjoaa pysyvyyttä, yhteisön, riittävän hoidon ja tuen. 



Yllä näkymä Hrastovecin mielisairaalan sisäpihalta ulos. Maisematkin olivat sellaiset, joissa mieli lepäsi. Maaseudun rauha helli ainakin omaa sieluani (en ole isoissa kaupungeissa viihtyvää ihmistyyppiä). Samalla reissulla piipahdimme Ptujissa, johon saavuttuani mietin, olenko saapunut oikeaan kaupunkiin vai johonkin isoon ulkomuseoon. 




Alla Ljubljanan yliopiston sosiaalityön tiedekunnan pääovi. On jännää, että Ljubljanan yliopistossa sosiaalityö ei ole pelkkä oppiaine jossakin tiedekunnassa, vaan sillä on ihan oma tiedekuntansa. Sen sijaan naapurimaassa Kroatiassa sosiaalityö on oppiaine oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Meillä Suomessahan sosiaalityö on yleensä oppiaine yhteiskuntatieteellisissä tiedekunnissa (tai Helsingissä valtiotieteellisessä), mutta Itä-Suomessa yhteiskuntatieteet on yhdistetty kauppatieteiden kanssa, ja meillä Jyväskylässä humanististen tieteitten. Minkä kaiken yhteyteen sosiaalityön voisikaan sijoittaa! 





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enpäs lopetakaan vielä! Ystävä tiukassa paikassa!

Kuva
Piti lopettaa blogi tuohon edelliseen kirjoitukseen, mutta enpäs lopetakaan.  Harjoittelu loppui maaliskuun puolessavälissä, mutta ihmiskontaktit säilyvät. Kuten kontakti tähän Rajagiri Collegen yliopiston kirjastossa hymyilevään ugandalaiseen Emmanueliin. Ollaan viestitty toisillemme ahkerasti siitä lähtien kun poistuin Intiasta. Hymystä huolimatta tämä psykologian opiskelija ja neljän lapsen isä oli kovin huolissaan perheensä pärjäämisestä Ugandassa ilman isää. Emmanuelilla eli kotoisasti Emmalla oli monenlaista vääntöä ja kääntöä viisumin ja yliopiston kanssa, mutta lopulta hän pääsi lähtemään kotiin perheensä luo ja tekemään samalla psykologian käytännön harjoittelua ugandalaiseen mielisairaalaan. Lennon hän sai maksettua amerikkalaisen kaverin lentopisteillä.  Nyt Emman pitäisi palata takaisin Kochiin, jotta saisi suoritettua loppuun maisteriopintonsa. Hän luotti aluksi valtion tukeen, olihan hänelle myönnetty jo avustusta aiempiin opintoihin. Mutta Ugandassa homma ei toimikaan ni
Lue lisää

Pispalasta Mumbaihin

Kuva
Ei kai ole hirveän epätavallista, että viisikymppinen suomalaisnainen opiskelee toista maisterintutkintoa, ja vieläpä sosiaalityö pääaineena, sosiaaliatyössähän ikä ei ole rasite vaan etu. :-D Mutta vaihtariksi lähteminen voi olla jo vähän harvinaisempaa. Ainakin meillä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa on periaatteessa kurssivaihtoehtona Sosiaalityön käytännöt III ulkomailla, mutta ei siitä mitään kurssia järjestetä, kun ei ole osallistujia. Paitsi minä, Lumi 50 v. Käytännössä osallistun kurssille Sosiaalityön käytännöt III kotimaassa.  Olen lähdössä ensi viikolla Intiaan reiluksi kahdeksi kuukaudeksi. Tai siis toivottavasti olen. Byrokratia on hoidettu, viisumit hankittu, lentoliput ostettu, opintovapaata haettu. Nyt vain toivon, että Suomessa riehuva triplademia ei kaada minua sairasvuoteeseen. Oman jännityksensä aiheuttaa se, että olen sairastanut pitkää koronaa jo puolisentoista vuotta. Välillä oireet ovat olleet poissa, ja olen toivorikkaana ajatellut olevani terve. Sitten
Lue lisää

Pakkolepoa, flamingoja ja alkuperäiskansoja

Kuva
On ollut niin paljon ohjelmaa, että mietin, missä vaiheessa ehdin kirjoittaa mitään tänne blogiin. No, tämä aamuna kun olimme lähdössä tutustumaan kävellen Mumbain vanhaan osaan (ensin tietty tunnin matka taksilla, Mumbai on jättimäinen), sain yhtäkkiä järkyttävän huimauskohtauksen. Posteriorisen kaarikäytävän asentohuimaus on nimeltään tämä vaiva, josta olen pari kertaa kärsinyt Suomessa. Kiva ajoitus, mutta ei ihme. Aikaerorasitus, eilinen pomppiminen moottoririksojen kyydissä, liikenteen järkyttävä meteli, plus erittäin huonosti nukuttu yö. Vierasmajassa on jotain ihme kuulutuksia ja bling blongeja kaikunut läpi yön (juu, ensi yönä laitan korvatulpat, nyt en edes jaksanut etsiä niitä). Moskeijan rukouskutsu kuuden maissa tuntui todella leppoisalta ja miellyttävältä verrattuna tähän jatkuvaan äänikidutukseen. Onneksi asentohuimaus on tuttu vaiva, johon olen saanut Tampereen Tipotien terveysasemalla hyvät hoito-ohjeet. Muuten olisin aika kauhuissani, kun maailma pyörii, enkä pysty käv
Lue lisää