Lensinkö vahingossa Rovaniemelle?

Olen saapunut takaisin Suomeen. Kone laskeutui aurinkoiseen ja valkoiseen maisemaan, jonnekin tosi hiljaiseen ja tyhjään paikkaan. Intian jälkeen Helsinki-Vantaan lentoasemalla tuli fiilis, että on saapunut Lappiin. Mikä ihana rauha ja hiljaisuus! 

Maailman onnellisimman maan ihmiset eivät paljoa kommunikoi tuntemattomien kanssa. Junaa odottaessani pelkäsin, että menen vahingossa seisomaan liian lähelle kanssamatkustajia, Intiassa kun henkilökohtainen tila on jotenkin kutistunut.

Brahmapuramin tulipalo oli saatu sammutettua, kun lähdin. Savut eivät olleet kuitenkaan vielä hälvenneet. Vaarana on myös happosade, kun ilmaan kohonneet myrkyt pamahtavat sateen mukana maahan. Sain matkalla viestin kirjastonhoitaja Varshalta, että Kochissa sataa. Sade on kieltämättä helpotus, sillä kuumuus alkoi jo olla sietämätöntä. Samalla piti varoitella ystävää: älä mene sateeseen, muista Brahmapuramin myrkyt.

Kotimatka oli pitkä. Ehdin lueskella intialaisia lehtiä, ja nyt siellä jo keskustellaan samansukupuolisista avioliitoista, vain muutama vuosi homouden dekriminalisoinnin jälkeen. 

Harjoittelujaksosta jäi käteen niin paljon, ettei kaikkea kykene koskaan kirjoittamaan. En tässä vaiheessa edes yritä. Harjoittelujakso on nyt ohi. Olo on vuorokauden reissaamisen jäljiltä väsynyt, ja samalla iloinen ja kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden lähteä ja että lähdin. On aika päättää blogi näihin tunnelmiin. 

Kiitos kaikille teille, jotka olitte matkassa mukana tämän blogin myötä!