Saapuminen Intiaan

Ahtaasti pakattu lentokoneemme saapui Mumbaihin joskus puoli seitsemän aikaan aamulla. Suomen aikaa siis kolmelta aamuyöllä. Olin yrittänyt nukkua koneessa, mutta eihän siitä mitään tullut. Vähän väsytti. Mutta tuntui silti kivalta olla taas Intiassa. Edellisestä reissusta olikin vierähtänyt jo n. 25 vuotta. Ikuisuudelta tuntuvien turvatarkastusten ym. jälkeen 10-henkinen ryhmämme pääsi lopulta lähtemään TISSiin eli Tata Institute of Social Scienceseen. Ryhmästä valtaosa on täällä vain kahden viikon reissulla. Aloitamme ensi viikon alussa talvikoulussa, jonka aiheena on Climate Change, Migration and Crisis Preparedness in Social Work.

Kun olimme pakkautuneet kolmeen taksiin (jotka eivät enää olleetkaan niitä 90-luvulta tuttuja Ambassadoreja!), ja taksikuski oli nostanut matkalaukkumme taksin katolla olevaan telineeseen (ja jättänyt ne sinne pomppimaan ilman mitään köysiä tai muita turvavälineitä) muistin taas mistä EN pidä Intiassa. Tai mistä en pidä ainakaan Intian suuremmissa kaupungeissa. 


Liikenne on kaaosta. Ja liikenteessä sai taas viettää paljon aikaa. Matka lentokentältä instituuttiin kesti noin tunnin. Kaikki kuskit tunkevat ahtaista koloista, kaistamerkinnät ovat yhtä tyhjän kanssa, usein myös liikennevalot. Liikennepoliisit vaikuttavat turhautuneilta tai evvk. Jalankulkijat syöksähtelevät kaduilla keskellä ruuhkaa, pelottavan lähellä liikkuvia autoja, riksoja, moottoripyöriä ja skoottereita. Töyssyjen jälkeen vilkuilimme taakse, putosivatko matkalaukut. Olimme monesti vähällä ajaa nokikkain toisten kulkupelien kanssa. Autossa oli takapenkillä (ihmeellistä kyllä) turvavyöt, mutta ne olivat jotenkin jumissa ja käyttökelvottomat. Kuski eksyi jossain vaiheessa matkaa ja kyseli meiltä mobile left rightia. Siis navigaattoria. Navigaattorit eivät toimineet, hindintaitommekin oli vähän huononlainen, mutta onneksi risteyksessä ilmeisen kokenut riksakuski huusi pikaiset ajo-ohjeet.  Turha edes mainita, että ilmanlaatu on liikenteessä usein sellainen, että kasvomaski on tarpeen. Savusumu tuntuu leijailevan koko Mumbain yllä välillä tiheämpänä, välillä ohuempana. 

TISSiin kuuluu liikenteen ääniä, ilmanlaatu on vähän huono, mutta paikka on kuitenkin vehreitten puiden ja kasvillisuuden ympäröimä keidas kaaoksen keskellä. Majoituimme kahden hengen huoneisiin instituutin vierasmajaan.


Olemme ehtineet ruokailla parikin kertaa, hoitaa asioita IT-vastaavan kanssa, jutelleet instituutin henkilökunnan kanssa. Nyt pitää vähän levätä, että jaksaa kohta lähteä tutustumiskierrokselle kampusalueelle sekä tutustumaan joihinkin jokapäiväisen elämän kannalta tärkeisiin paikkoihin, kuten kauppohin ja apteekkiin. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enpäs lopetakaan vielä! Ystävä tiukassa paikassa!

Kuva
Piti lopettaa blogi tuohon edelliseen kirjoitukseen, mutta enpäs lopetakaan.  Harjoittelu loppui maaliskuun puolessavälissä, mutta ihmiskontaktit säilyvät. Kuten kontakti tähän Rajagiri Collegen yliopiston kirjastossa hymyilevään ugandalaiseen Emmanueliin. Ollaan viestitty toisillemme ahkerasti siitä lähtien kun poistuin Intiasta. Hymystä huolimatta tämä psykologian opiskelija ja neljän lapsen isä oli kovin huolissaan perheensä pärjäämisestä Ugandassa ilman isää. Emmanuelilla eli kotoisasti Emmalla oli monenlaista vääntöä ja kääntöä viisumin ja yliopiston kanssa, mutta lopulta hän pääsi lähtemään kotiin perheensä luo ja tekemään samalla psykologian käytännön harjoittelua ugandalaiseen mielisairaalaan. Lennon hän sai maksettua amerikkalaisen kaverin lentopisteillä.  Nyt Emman pitäisi palata takaisin Kochiin, jotta saisi suoritettua loppuun maisteriopintonsa. Hän luotti aluksi valtion tukeen, olihan hänelle myönnetty jo avustusta aiempiin opintoihin. Mutta Ugandassa homma ei toimikaan ni
Lue lisää

Pispalasta Mumbaihin

Kuva
Ei kai ole hirveän epätavallista, että viisikymppinen suomalaisnainen opiskelee toista maisterintutkintoa, ja vieläpä sosiaalityö pääaineena, sosiaaliatyössähän ikä ei ole rasite vaan etu. :-D Mutta vaihtariksi lähteminen voi olla jo vähän harvinaisempaa. Ainakin meillä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa on periaatteessa kurssivaihtoehtona Sosiaalityön käytännöt III ulkomailla, mutta ei siitä mitään kurssia järjestetä, kun ei ole osallistujia. Paitsi minä, Lumi 50 v. Käytännössä osallistun kurssille Sosiaalityön käytännöt III kotimaassa.  Olen lähdössä ensi viikolla Intiaan reiluksi kahdeksi kuukaudeksi. Tai siis toivottavasti olen. Byrokratia on hoidettu, viisumit hankittu, lentoliput ostettu, opintovapaata haettu. Nyt vain toivon, että Suomessa riehuva triplademia ei kaada minua sairasvuoteeseen. Oman jännityksensä aiheuttaa se, että olen sairastanut pitkää koronaa jo puolisentoista vuotta. Välillä oireet ovat olleet poissa, ja olen toivorikkaana ajatellut olevani terve. Sitten
Lue lisää

Pakkolepoa, flamingoja ja alkuperäiskansoja

Kuva
On ollut niin paljon ohjelmaa, että mietin, missä vaiheessa ehdin kirjoittaa mitään tänne blogiin. No, tämä aamuna kun olimme lähdössä tutustumaan kävellen Mumbain vanhaan osaan (ensin tietty tunnin matka taksilla, Mumbai on jättimäinen), sain yhtäkkiä järkyttävän huimauskohtauksen. Posteriorisen kaarikäytävän asentohuimaus on nimeltään tämä vaiva, josta olen pari kertaa kärsinyt Suomessa. Kiva ajoitus, mutta ei ihme. Aikaerorasitus, eilinen pomppiminen moottoririksojen kyydissä, liikenteen järkyttävä meteli, plus erittäin huonosti nukuttu yö. Vierasmajassa on jotain ihme kuulutuksia ja bling blongeja kaikunut läpi yön (juu, ensi yönä laitan korvatulpat, nyt en edes jaksanut etsiä niitä). Moskeijan rukouskutsu kuuden maissa tuntui todella leppoisalta ja miellyttävältä verrattuna tähän jatkuvaan äänikidutukseen. Onneksi asentohuimaus on tuttu vaiva, johon olen saanut Tampereen Tipotien terveysasemalla hyvät hoito-ohjeet. Muuten olisin aika kauhuissani, kun maailma pyörii, enkä pysty käv
Lue lisää