Rasistiset kampukset


Tänään on talvikoulussa ollut vaikka mitä ohjelmaa, kuten luentoja ja kenttämatka Mumbain ulkopuolelle dalit-kylään, mutta kirjoitan niistä myöhemmin. 

Kampuksella oli tänään mielenilmaus, josta pieni pätkä yllä videolla. Ilmaus liittyy 7 vuotta sitten itsemurhan tehneeseen Hyderabadin yliopiston tohtoriopiskelijaan Rohith Vermulaan. Rohith oli dalit, ajoi dalitien asemaa ja joutui rankan syrjinnän kohteeksi. Häneltä vietiin mahdollisuus jatkaa opintoja.

Mielenilmauksessa kuultiin tiukkaa tekstiä siitä, kuinka kaikki Intian kampukset ovat täynnä rasismia ja syrjintää.



Tässä opiskelijat vievät Rohith Vermulan kuvan eteen kynttilöitä.

Osallistuin tilaisuuteen jonkin aikaa, mutta sitten katsoin parhaimmaksi lähteä pakkaamaan laukkuja. Huomenna pitäisi jatkaa matkaa Keralaan! 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enpäs lopetakaan vielä! Ystävä tiukassa paikassa!

Kuva
Piti lopettaa blogi tuohon edelliseen kirjoitukseen, mutta enpäs lopetakaan.  Harjoittelu loppui maaliskuun puolessavälissä, mutta ihmiskontaktit säilyvät. Kuten kontakti tähän Rajagiri Collegen yliopiston kirjastossa hymyilevään ugandalaiseen Emmanueliin. Ollaan viestitty toisillemme ahkerasti siitä lähtien kun poistuin Intiasta. Hymystä huolimatta tämä psykologian opiskelija ja neljän lapsen isä oli kovin huolissaan perheensä pärjäämisestä Ugandassa ilman isää. Emmanuelilla eli kotoisasti Emmalla oli monenlaista vääntöä ja kääntöä viisumin ja yliopiston kanssa, mutta lopulta hän pääsi lähtemään kotiin perheensä luo ja tekemään samalla psykologian käytännön harjoittelua ugandalaiseen mielisairaalaan. Lennon hän sai maksettua amerikkalaisen kaverin lentopisteillä.  Nyt Emman pitäisi palata takaisin Kochiin, jotta saisi suoritettua loppuun maisteriopintonsa. Hän luotti aluksi valtion tukeen, olihan hänelle myönnetty jo avustusta aiempiin opintoihin. Mutta Ugandassa homma ei toimikaan ni
Lue lisää

Pispalasta Mumbaihin

Kuva
Ei kai ole hirveän epätavallista, että viisikymppinen suomalaisnainen opiskelee toista maisterintutkintoa, ja vieläpä sosiaalityö pääaineena, sosiaaliatyössähän ikä ei ole rasite vaan etu. :-D Mutta vaihtariksi lähteminen voi olla jo vähän harvinaisempaa. Ainakin meillä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa on periaatteessa kurssivaihtoehtona Sosiaalityön käytännöt III ulkomailla, mutta ei siitä mitään kurssia järjestetä, kun ei ole osallistujia. Paitsi minä, Lumi 50 v. Käytännössä osallistun kurssille Sosiaalityön käytännöt III kotimaassa.  Olen lähdössä ensi viikolla Intiaan reiluksi kahdeksi kuukaudeksi. Tai siis toivottavasti olen. Byrokratia on hoidettu, viisumit hankittu, lentoliput ostettu, opintovapaata haettu. Nyt vain toivon, että Suomessa riehuva triplademia ei kaada minua sairasvuoteeseen. Oman jännityksensä aiheuttaa se, että olen sairastanut pitkää koronaa jo puolisentoista vuotta. Välillä oireet ovat olleet poissa, ja olen toivorikkaana ajatellut olevani terve. Sitten
Lue lisää

Pakkolepoa, flamingoja ja alkuperäiskansoja

Kuva
On ollut niin paljon ohjelmaa, että mietin, missä vaiheessa ehdin kirjoittaa mitään tänne blogiin. No, tämä aamuna kun olimme lähdössä tutustumaan kävellen Mumbain vanhaan osaan (ensin tietty tunnin matka taksilla, Mumbai on jättimäinen), sain yhtäkkiä järkyttävän huimauskohtauksen. Posteriorisen kaarikäytävän asentohuimaus on nimeltään tämä vaiva, josta olen pari kertaa kärsinyt Suomessa. Kiva ajoitus, mutta ei ihme. Aikaerorasitus, eilinen pomppiminen moottoririksojen kyydissä, liikenteen järkyttävä meteli, plus erittäin huonosti nukuttu yö. Vierasmajassa on jotain ihme kuulutuksia ja bling blongeja kaikunut läpi yön (juu, ensi yönä laitan korvatulpat, nyt en edes jaksanut etsiä niitä). Moskeijan rukouskutsu kuuden maissa tuntui todella leppoisalta ja miellyttävältä verrattuna tähän jatkuvaan äänikidutukseen. Onneksi asentohuimaus on tuttu vaiva, johon olen saanut Tampereen Tipotien terveysasemalla hyvät hoito-ohjeet. Muuten olisin aika kauhuissani, kun maailma pyörii, enkä pysty käv
Lue lisää