Pispalasta Mumbaihin

Ei kai ole hirveän epätavallista, että viisikymppinen suomalaisnainen opiskelee toista maisterintutkintoa, ja vieläpä sosiaalityö pääaineena, sosiaaliatyössähän ikä ei ole rasite vaan etu. :-D Mutta vaihtariksi lähteminen voi olla jo vähän harvinaisempaa. Ainakin meillä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa on periaatteessa kurssivaihtoehtona Sosiaalityön käytännöt III ulkomailla, mutta ei siitä mitään kurssia järjestetä, kun ei ole osallistujia. Paitsi minä, Lumi 50 v. Käytännössä osallistun kurssille Sosiaalityön käytännöt III kotimaassa. 

Olen lähdössä ensi viikolla Intiaan reiluksi kahdeksi kuukaudeksi. Tai siis toivottavasti olen. Byrokratia on hoidettu, viisumit hankittu, lentoliput ostettu, opintovapaata haettu. Nyt vain toivon, että Suomessa riehuva triplademia ei kaada minua sairasvuoteeseen. Oman jännityksensä aiheuttaa se, että olen sairastanut pitkää koronaa jo puolisentoista vuotta. Välillä oireet ovat olleet poissa, ja olen toivorikkaana ajatellut olevani terve. Sitten taas PUM, oireet palaavat. Viime viikot ovat olleet hankalia, ja väsymys on välillä tuntunut musertavalta. 

Mutta ehkä Intian lämpö ja valo auttavat jaksamaan. Kotimaisematkin Tampereen Pispalassa ovat olleet viime aikoina varsin kauniit. 

Tämän blogin tarkoitus on kertoa vaihtojaksostani siitä kiinnostuneille ja toimia myös päiväkirjana itselleni.