Juhlintaa

Tänään iski taas aamulla asentohuimaus, mutta en antanut periksi. Hoitoliikkeet ja menoksi! Tutustuimme opiskelukavereiden kanssa tällä kertaa Etelä-Mumbaihin, joka on kaupungin hienompaa aluetta. Niillä sijoilla järjestettiin tänään myös Mumbai Maraton, jossa oli lehtitietojen mukaan 55 000 osallistujaa. Liikenne oli osittain suljettu, mikä tarkoitti väljempiä (ja turvallisempia) katuja kulkea. 

Eilen lähinnä hengailin ja lepäilin kampuksella ja juttelin monien opiskelijoiden kanssa, sekä suomalaisten että intialaisten. Kampus on varsin vilkas ja kansainvälinen paikka, opiskelijoita on ympäri Intiaa. Monet haluavat tulla juuri tänne opiskelemaan sosiaalityötä, koska tämä on vanhin, arvostetuin ja intialaisten opiskelijoiden mukaan myös Intian paras yliopisto opiskella alaa. 

Kampuselämä vaikuttaa aikamoisen erilaiselta kuin Suomessa. Meno on todella yhteisöllistä. Kampuksella eletään, asutaan, hengaillaan, opiskellaan ja vietetään aikaa paljon, myös iltaisin. Näiden päivien ajan täällä on näkynyt erilaisia ryhmiä harjoittelemassa tansseja. Samaan aikaan paikkoja on koristeltu, etenkin isoin sisäpiha aivan vierasmajan vieressä.

Tamil Nadusta kotoisin olevat opiskelijat ovat todellakin nähneet vaivaa pongalin eli tamilien sadonkorjuujuhlan järjestelyissä. Juhlien yhteydessä kuultiin valtava määrä tanssi- ja musiikkiesityksiä, ja vaikka itse poistuin paikalta jo parin tunnin jälkeen, juhlan humulta ei voinut välttyä. Intialaisia ei näytä valtavat volyymit haittaavan. Tungin itse jo juhlan alussa vahvat korvatulpat erittäin tiukasti korviini, ja siltikin musiikin voimakkuus (+ympärillä olevien ihmisten ajoittainen kiljuminen) sai korvat vihlomaan. 

Jossain välissä tamilien pongal vaihtui yleisintialaisemmaksi sadonkorjuujuhlaksi makar sankrantiksi. Paikka alkoi olla aikamoisen täynnä kun itse totesin, että pakko lähteä lepäilemään, vaikka musiikki-, tanssi- ja jopa runoesitykset olivatkin usein varsin mukaansatempaavia. 

Juhlinnalta ei silti voinut välttyä, sillä äänet tunkeutuivat huoneeseen ikkunoiden ja varmaan betoninkin läpi. No, eipä kuuluneet enää mitkään talon blingblingit sun muut. ONNEKSI juhlat loppuivat jo tasan kymmeneltä, kuten oli tarkoituskin. Mikä on kyllä ihmeellistä ottaen huomioon, missä mittakaavassa intialaiset aikataulut yleensä venyvät. Ehkäpä syynä on se, että juhlapaikan lähellä sijaitsee myös varsin paljon yliopiston henkilökunnan asuntoja. 

Juhlan jälkeen blingblingit olivat taas läsnä. Äänien syynä on hissi. Äänet tulevat läpi, vaikka laitoin sekä korvatulpat korviin että kuulokkeet. Vaihdoin juuri huonetta, ja elän parempien yöunien toivossa.  Olisi todellakin mukava olla virkeänä huomenna, koska silloin alkaa talvikoulun tiivis ohjelma ja opiskelu.