Terkkuja Alappuzhasta ja paluu kampukselle

Lähdin perjantaina Alappuzhaan n. 65 km päähän pakoon Kochin huonoa ilmanlaatua. Vietin siellä kolme yötä ihan turistina: hengailin biitsillä, uin, söin, tutustuin takavesiin, vierailin museossa. Uutisten mukaan Kochissa vallitsee kaasukammiomainen tilanne, joka muistuttaa koronarajoitusten aikaa: kaikki ovat sisätiloissa. Brahmapuramin kaatopaikkaa ei ole vielä saatu kokonaan sammutettua. 

Lähetin Alappuzhasta käsin kysymyksen yliopiston kansainvälisen toimiston työntekijälle tästä lockdown-tilanteesta. Hän vastasi, että alueella jolla yliopisto sijaitsee, ei ole mitään rajoituksia. Kun olin jo kotimatkalla, melkein perillä, sain uuden viestin: nyt on meidän yliopistokin suljettu. 

Olen siis taas täällä "kaasukammiossa", mutta mielestäni ilmanlaatu on parempi kuin silloin kun lähdin. Kaduilla on kyllä ihmisiä. Yritän kuitenkin oleskella sisällä niin paljon kuin mahdollista.

Alappuzhan ranta on rauhallinen paikka, suorastaan aution tuntuinen. Aamulla lähinnä kalastajat purkavat saalistaan, ja vasta illalla rannalle alkaa tulla porukkaa. Länsimaalaisia turisteja on jonkin verran, niin että en tuntenut itseäni ihan kummajaiseksi. Turismi on kuitenkin niin pienimuotoista, että rannalla ei ollut mitään kovin ihmeellistä bisnestä tai perässä roikkuvia kaupustelijoita. 

Alappuzha on rankattu Keralan puhtaimmaksi kaupungiksi, ja siellä on jätettä vähän joka paikassa.😒 Biitsillä on sekä pienempää roskaa ympäriinsä että näitä laajempia jätekertymiä, kuten kuvassa.

Takavedet ovat Alappuzhassa se ykkösjuttu, ja pitihän minunkin niitä käydä tsekkailemassa. Edellisestä kerrasta on kuitenkin 25 vuotta. 

Tuntui, että koko kaupunki oli koristeltu punaisin lipuin. Rannallakin pidettiin eräänä iltana CPIM:n kokousta.

Alappuzha on kuuluisa kookoskuidustaan ja teollisuudesta sen ympärillä. Edesmenneen kookospohatan Revi Karunakaranin kunniaksi on kaupunkiin perustettu museo. Museossa on varsin sekalainen kokoelma kaikenlaista mahdollista aristokraattiperheen keräämää kamaa, eteläintialaisista tanjavur-maalauksista italialaisiin posliiniesineisiin ja maltalaisiin lasipulloihin. Tsekkailin vitriini vitriinin perään taidokkaita norsunluuveistoksia, erilaisia jumalia ja jumalattaria, intialaisia ja kiinalaisia, Buddhan pää ja sitten: tekopenis. 👀 Piti hieraista silmiä, mutta joo, oli se. Tekopeniksen ympärille oli sitten vielä sijoiteltu miniatyyrimaalauksia erilaisista mielikuvituksellisista heteroseksuaalisista yhdyntäasennoista. Ja sitten taas jatkettiin perinteisemmillä linjoilla. Intian puritaanisuuden keskelle avautuu aina välillä näitä yllättäviä hetkiä. Valitettavasti museossa oli kuvaaminen kielletty.

Mutta nyt olen palannut kampukselle. Yliopistolta poistumisen prosessi oli kyllä oma lukunsa. Kuvittelin, että olen vapaa lähtemään viikonlopunviettoon ihan miten ja minne haluan. Käväisin kv-toimistossa vain kysymässä, voisivatko he auttaa junalippujen ostamisessa (paras tapa hankkia liput on varata ne netistä, mutta siihen vaaditaan intialainen pankkitili). Sen sijaan, että olisin saanut hankittua liput, jouduin täyttämään kirjallisen anomuksen yliopistolta poistumiseksi + ilmoittamaan matkan yksityiskohdat. Kv-toimisto oli yhteydessä useaan otteeseen viikonlopun aikana, pyysi majoittajan puhelinnumeroa ja varmisti, että asianmukaiset lomakkeet on majoituspaikassa täytetty. Nyt olen pyynnöstä ilmoittanut saapuneeni takaisin kampukselle. Minun kohdallani ei sentään kysytty vanhempien suostumusta matkustamiseen. 😂

Uskonnollinen ystäväni Afrikasta oli iloinen, kun tulin takaisin. Hän on keksinyt, että minun pitäisi palata yhteen ex-aviomieheni kanssa, jonka kanssa erosimme n. 16 vuotta sitten. Hän markkinoi tätä asiaa voimakkaasti, ja sanoin etten tiennyt hänen olevan noin hullu. Vaikka olemme exän kanssa ihan hyvissä väleissä, en halua parisuhdetta hänen kanssaan ja pitää myös muistaa, että ex on onnellisesti naimisissa. Tähän ystäväiseni keksi kysyä, onko Suomessa polygamia mahdollista. Kerroin Suomen polygamiatilanteesta ja mainitsin että meillä on polyamorisia ihmisiä. Eräällä (naispuolisella) kaverillanikin oli kaksi aviomiestä. Tämä herätti ystävässä valtavaa ihmetystä. Mies ja useampi vaimo on ihan tavallista, mutta nainen ja useampi mies, kuinka sellainen voi olla mahdollista! Mainitsin, että kulttuurit ovat hyvin erilaisia. 

Keskustelimme ystävän kotimaan tilanteesta, jossa homoilla on tosi vaikeaa. Kerroin Suomen tasa-arvoisesta avioliittolaista ja että itsekin suunnittelen meneväni naimisiin naisystäväni kanssa. Tämä oli niin iso pommi, että ystävä lähes putosi tuolilta. Luulin kertoneeni, että olen queer, mutta queeriyteni käytännön aste saattoi tulla yllätyksenä. 😁