Päivä Thrissurissa: Sahayatrika-järjestö ja mahtavia keskusteluja

Vietin eilisen päivän Thrissurin kaupungissa n. 70 km päässä täältä Rajagiri Collegesta. Sarwan piti lähteä mukaan, mutta hänelle tuli yllättävä este, joten lähdin reissuun yksin. Matkan tarkoitus oli tutustua Sahayatrikaan. Sahayatrika on n. kaksikymmentä vuotta sitten perustettu järjestö, joka tukee naisiksi syntymässä määriteltyjä sateenkaari-ihmisiä täällä Keralassa, lähinnä siis lesboja, biseksuaalinaisia ja transmiehiä. Järjestön perustaminen sai kipinän naisiksi määriteltyjen sateenkaari-ihmisten tekemistä itsemurhista. 

Järjestöllä on pienehkö toimisto Thrissurissa, neljä vakituista työntekijää ja tällä hetkellä yksi harjoittelija. Vierailuni aikana paikalla oli vain työntekijä Ahana ja harjoittelija Riza. 


Kuvassa oikealla Ahana, joka oli yksi Queer Social Work -konferenssin panelisteista. Vasemmalla Riza, joka opiskelee Tata Institute of Social Sciencesessa ja tekee kuukauden mittaista harjoittelua Sahayatrikassa. 

Juttelimme Rizan ja Ahanan kanssa parisen tuntia toimistolla, Ahana kertoi järjestön toiminnasta, puhuimme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanteesta Intiassa ja täällä Keralassa, minä kerroin suomalaisista sateenkaarijärjestöistä. Sen jälkeen lähdimme Rizan kanssa lounaalle, ja hups, meillä oli niin paljon puhuttavaa että päädyimme viettämään koko päivän yhdessä. Vasta illan hämärtyessä Riza saattoi minut bussiasemalle. 

Kun joku naiseksi määritelty kertoo perheelleen identiteetistään, tuloksena saattaa olla väkivaltaa, "eheytysterapiaa" sähköshokkeineen ja lääkityksineen, pakkoavioliitto. Suurin osa syrjinnästä tapahtuu perheissä. Julkisessa tilassa naiset eivät erotu joukosta, joten kaapissa olemalla pärjää. Oman identiteetin paljastaminen on kuitenkin riski, esimerkkinä vaikkapa tilanne jossa joutuu sairaalaan. Jos paljastat identiteettisi, alkaa show, ja joudut vastaamaan kaikenlaisiin turhiin kysymyksiin jotka eivät mitenkään liity sairaalaan tulosi syihin. 

Sahayatrikan tekemä työ on pääasiassa kriisinhallintaa. Asiakkaat tarvitsevat usein ihan konkreettista turvapaikkaa, ja heitä majoitetaan joskus toimistolle, joskus työntekijöiden koteihin. Pyrkimyksenä on kuitenkin järjestää majoitus jotenkin muuten, sillä perheitään pakenevat naiset ja transmiehet on yleensä ilmoitettu kadonneiksi, jolloin poliisi voi tulla ratsaamaan toimistoa tai koteja. Valtion ylläpitämät turvakodit eivät tule kyseeseen majoituspaikkoina. Niissä ei ymmärretä asiakkaiden tilannetta, ja sekä henkilökunta että toiset asiakkaat saattavat harjoittaa syrjintää. Usein asiakkaita pyritäänkin majoittamaan joidenkin feministijärjestöjen turvakoteihin. Feministijärjestöjen kanssa Sahayatrika pyrkii muutenkin tekemään yhteistyötä.

Julkisuudessa Sahayatrikaa ja muita sateenkaarijärjestöjä saatetaan syyttää siitä, että näiden asiakkaat tekevät itsemurhia. Syitä ei nähdä perheiden harjoittamassa väkivallassa eikä rankoissa "eheytyshoidoissa". 

Kerala on näennäisestä edistyksellisyydestään huolimatta hyvin konservatiivinen paikka, mitä tulee sosiaalisiin normeihin. Homoseksuaalisuus on tabu. On kuitenkin monia sateenkaari-ihmisiä, jotka ovat perheidensä hyväksymiä, ja välit ovat kunnossa. Kuten Ahana ja Riza. Ahana kertoi perheensä olevan työväenluokkainen, ja työväenluokkaisten perheiden on yleensä helpompi hyväksyä tällaiset asiat. Vaikeinta on ylä- ja keskiluokkaisissa perheissä. Riza on bahujan. (Bahujan on kattonimitys daliteille, alkuperäiskansoille ja "takapajuisiksi" nimetyille kasteille.) Hän kertoi aluksi puhuneensa perheelleen paljon sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta, "kouluttaneensa" heitä, ja asianmukaisen tiedon myötä he hyväksyivät hänet. 

Keralan kommunistinen hallitus pyrkii antamaan itsestään edistyksellisen kuvan. Teoriassa ja julkilausumissa sateenkaari-ihmisten oikeuksia edistetään ja syrjintää vastustetaan, mutta Sahayatrikan kaltaisissa järjestöissä nähdään, että teoria on eri asia kuin käytäntö. Kohtaamiset hallituksen edustajien kanssa ja käytännön toimet kertovat jostain ihan muusta kuin sateenkaari-ihmisten tukemisesta. 

Keralassa on paljon naisten voimaannuttamiseen tähtääviä projekteja. Sahayatrika on pyrkinyt hyödyntämään näitä projekteja omien asiakkaidensa kohdalla, mutta valitettavasti projektit on suunnattu (ainakin käytännössä) cisheteronaisille. Queer-naisia ei näihin projekteihin oteta, ja jos otetaan, ne eivät ole turvallisia. Usein kodeistaan pakenemaan joutuneet tarvitsisivat koulutusta työhön, jolla voisivat elättää itsensä. Sahayatrikassa tarjotaankin pienimuotoista koulutusta. Tämän lisäksi tarjolla on mielenterveyspalveluita. Yliopistojen kampuksilla Sahayatrika pitää myös tiedotustilaisuuksia. 

Suomalainen sateenkaarityö lukuisine vertaisryhmineen, keskusteluapuineen, tukimuotoineen ja juhlineen tuntui Ahanasta ja Rizasta hienolta. On kyllä kivaa, että mm. meillä Tampereella ihmiset tulevat paikallisen sateenkaarijärjestön mukavaan toimistoon pääsääntöisesti juttelemaan, pelailemaan pelejä ja vaikka virkkaamaan kuin hakemaan turvapaikkaa perheväkivallalta. Samantyyppiset symbolit ovat kuitenkin molemmilla toimistoilla esillä. Tässä Sahayatrikassa liehuva progressiivinen sateenkaarilippu, jossa on huomioitu perinteisten sateenkaaren värien lisäksi transihmiset, rodullistetut ihmiset sekä intersukupuoliset. 


Riza tekee parhaillaan gradua Keralan anti-gender-liikehdinnästä. Olin jotenkin tuudittautunut siihen ajatukseen, että Intiassa ei olisi kovin näkyvää antigender-liikehdintää, ja olin väärässä. On sitä täälläkin ihan tarpeeksi. Mutta kun Suomessa anti-gender-liikehdinnässä hyökätään voimakkaimmin transihmisiä vastaan, Intiassa tilanne on päinvastainen. Transsukupuolisuus nähdään biologisena tilana, jolle ihminen itse ei voi mitään. Sen sijaan homoseksuaalisuus nähdään omana valintana, eikä sellaista valintaa voida hyväksyä. Tämä on aika loogista intialaisesta kontekstista käsin; Riza muistutti että ihan tavallisissa heteroliitoissakaan ei mitenkään painoteta omia tunteita tai seksuaalisuudesta nauttimista. 

Jotkut kristilliset kirkot pyrkivät tarjoamaan palveluita transihmisille. Meidän katolinen yliopistokin juhli tänään naistenpäivää, ja yksi puhujista oli transnainen. Täytyy kuitenkin muistaa, että transihmisten asiat eivät kuitenkaan ole hyvin Keralassa. Poliitikkojen suusta voi kuulla voimakkaan transfobisia kommentteja. Pelkkä transnaisen läsnäolo julkisessa tilassa saattaa herättää vahvoja reaktioita. 

Juttelimme Rizan kanssa paljon kastijärjestelmästä. Riza on samoilla linjoilla kuin Bhimrao Ambedkar: kasti on niin olennainen osa hindulaisuutta, että ilman kastijärjestelmää koko uskonnolta katoaa pohja. Kaikki perustuu uskonnossa kastiin. Ja itse asiassa koko intialaisessa yhteiskunnassa kasti määrittelee lähes kaikkea. Myös kristityillä ja muslimeilla on kasteja. Voi olla, että sateenkaarityössäkään ei oikein löydetä yhteistä kieltä kastin vuoksi. "Korkeampia" kasteja edustavat saattavat olla sokeita omille etuoikeuksilleen sekä koko kastijärjestelmälle ja esittää, että sateenkaarityössä kastilla ei ole merkitystä. Dalitit ja muut marginalisoidut ryhmät taas näkevät ja kokevat kastiin perustuvaa syrjintää kaikkialla ja haluavat kastinäkökulman mukaan myös sateenkaaritoimintaan. Heille ei ole olemassa sosiaalista tilaa, joka olisi vapaa kastikysymyksistä.

Kastiin liittyvä keskustelu ja politiikka on kyllä niin laaja ja monimutkainen aihe, että en kirjoita siitä tämän enempää. Aihetta en kuitenkaan jätä! Ambedkarin esseetkin ovat kesken. 


Vaikka valkoinen iho tuo paljon etuoikeuksia, joskus se on este. Eilen kävimme Rizan kanssa kuuluisalla Shiva-temppelillä, jonka opastaulussa luki suurin kirjaimin, ketkä eivät pääse temppeliin sisälle. Esimerkiksi ulkomaalaiset. Jos ei ole intialainen, ei pääse sisään vaikka olisi kuinka hindu ja Shivan palvoja. Temppelin vartija mulkaisi minua vihaisesti, kun vain kurkistin sisälle temppeliin. Vielä 30-luvulla osaan Keralan temppeleistä pääsivät vain korkeampien kastien edustajat. Tämä käytäntö on sentään lakkautettu. 

Thrissur on eräänlainen Intian kulttuuripääkaupunki. Vierailimme kuvataideyliopiston taidegalleriassa, jossa päivän teemaan sopi myös tämä Muhamed Husainin maalaus "Mask of Cannibals". Pyhän lehmän suojiin on piiloutunut hindunationalisteja. 



Päivästä jäi kyllä päällimmäiseksi mieleen se, että jos jossain on tarvetta puhujalle Intian anti-gender-liikehdinnästä, niin kysäiskääpä Rizaa. Vahva suositus! Yhteystietoja saa muutenkin pyytää, jos vaikkapa tekee aiheesta tutkimusta ja haluaa vaihtaa hänen kanssaan ajatuksia. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enpäs lopetakaan vielä! Ystävä tiukassa paikassa!

Pispalasta Mumbaihin

Pakkolepoa, flamingoja ja alkuperäiskansoja