Talvikoulun alku

Tänään alkoi sitten varsinainen opiskelu. Talvikouluun osallistuu opiskelijoita ja opettajia neljästä yliopistosta: Jyväskylästä (Kokkola lasketaan tähän), Itä-Suomesta, täältä TISSistä sekä Rajagiri Collegesta. Rajagirin opiskelijat ja opettajat olivat tulleet paikalle, ja pääsimme tutustumaan kaikki toisiimme. Aivan huikea päivä!

Satu Ranta-Tyrkön (Jyväskylä) luennosta jäi päällimmäisenä mieleen termi "capitalist world ecology", johon kuuluu olennaisena osana ilmaston lämpeneminen, saastuminen, lajikato ja...no kaikki tämä tiedätte kyllä mikä. TISSin Sunil Santhalta jäi mieleen erityisesti kommentti, että nämä tiedätte kyllä mitkä ongelmat ovat man-made problems. Nimenomaan MAN-made problems, ei human-made. Santha puhui paljon myös siitä, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa Intiassa (ja tietty myös esim. Afrikassa) ihmisten ja eläinten välisiin suhteisiin. Apinat tulevat syömään ja tuhoamaan ihmisten viljelyksiä, koska viidakoissa ei ole enää ruokaa. Karjankasvattajat joutuvat myymään karjansa, koska sille ei riitä enää juomavettä. Kalastajat kertovat meren ja sään olevan aivan erilaisia kuin ennen. Aiemmin kaikki oli ennustettavissa, vuodenajat seurasivat toisiaan. Nyt mikään ei ole ennustettavissa, sää on aivan arvaamaton. Säävaroituksia ei kuunnella, koska ne eivät juurikaan pidä paikkaansa tai tulevat väärään aikaan. Samalla saaliit ovat kauempana. Kun ennen kalastettiin 5 - 10 km päässä rannikosta, nykyään pitää mennä 45 -50 km päähän. Myös luonnonsuojelu saattaa viedä alkuperäiskansoilta elinkeinot. He ovat pitäneet metsien ekosysteemeistä huolta, mutta yhtäkkiä metsä onkin luonnonsuojelualue, jossa perinteisiä elinkeinoja ei saa enää harjoittaa. Kehitysprojekteissa ei aina kuunnella alkuperäiskansojen omia näkemyksiä, vaan runnotaan asiat perille jonkun ylhäältä tulevan suunnitelman mukaan. Mutta, kuten Ranta-Tyrkkökin luennollaan painotti, toivoa on ja toivoa täytyy ylläpitää. Santha kertoi projekteista, joissa oli onnistuttu oikeasti tavoittamaan yhteisöt, kuulemaan heidän näkemyksiään ja hyödyntämään paikallista tietoa projektien suunnittelussa ja toteutuksessa. Santha puhui myös maatalouden kolonialismista. Emme ehkä tule ajatelleeksi, että esim. vehnä ja maissi ovat syrjäyttäneet alkuperäiskansojen perinteiset ravintokasvit, ja että nykyinen maataloussysteemi on tuontitavaraa. 

Rajagirin Anish K.R. piti meille työpajan kriisihallinnasta ja puhui yhteisöjen resilienssistä. Lopuksi kuulimme vielä kolmen tohtoriopiskelijan esitelmät. Shubha Shristi kertoi erään pohjoisintialaisen jokialueen muutoksista ja sen vaikutuksesta paikallisväestöön (esim. jatkuvasti pitää muuttaa, koska veden reitit muuttuvat), Hilla Kiuru puhui ikääntymisestä ja ilmastonmuutoksesta ja lopuksi blogistakin tuttu Eugene Soreng kuvasi Odishan osavaltion tilannetta. Se olikin painajaismaista kuultavaa. Sellainen valtion ylläpitämä infrastruktuuri kuten tieverkosto, jonka pitäisi olla paikallisia ihmisiä varten, onkin kaivosteollisuutta varten. Tiet, joita ihmisten pitäisi voida käyttää liikkumiseen paikasta toiseen, ovat suurimpia saastuttajia. Rekat kuljettavat avoimia hiililasteja, eikä teiden varsilla voi oikein hengittää. 

Kaiken tämän raskaahkon ilmastonmuutos-asian jälkeen on loppukevennyksen aika. Sain tänään tietää, että TISSin perustaja Jamsetji Tata oli Chicagossa silloin kun kuuluisa hengellinen mestari ja hindulaisuuden "lähetyssaarnaaja" Swami Vivekananda oli legendaarisella Amerikan-matkallaan Maailman uskontojen konferenssissa vuonna 1893. Nämä kaksi tapasivat, ja tästä kohtaamisesta sai alkunsa ajatus tieteellisen instituutin perustamisesta. 

Kuvassa Jamsetji Tata, jota kutsutaan mm. Intian teollisuuden isäksi. Tämän piti olla loppukevennys, joten en ala tämän tarkemmin enää miettiä teollisuuden isä -aspektia suhteessa talvikoulumme aiheeseen...