Eiliset luennot: ilmastonmuutosta, sosiaalityötä ja pakolaisia

Kuulimme eilen kaksi luentoa, jotka liittyivät ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos tuleekin täällä enemmän iholle kuin meillä Suomessa. Ensimmäinen luennoitsija, kuivuudesta luennoinut Sohini Sengupta totesikin, että muutamia vuosia sitten kukaan ei edes puhunut ilmastosta. Nyt ilmastonmuutos on yhtäkkiä mukana ihmisten jokapäiväisissä keskusteluissa. Sengupta pohti myös sitä, kuinka sosiaalinen media on mukana ilmastonmuutoksesta käytävässä keskustelussa. Koskettavia tarinoita käytetään irti konteksteistaan tavoitteena herättää voimakkaita tunteita, mutta tämä ei johda mihinkään konkreettiseen, vaan polarisoi asioita. Vesipula saatetaan nähdä erilaisten sidosryhmien taisteluna niukoista luonnonvaroista. Kokonaiskuvan sijaan syyttävä sormi osoitetaan yksittäistä viljelijää kohti: miksi viljelit kasvia, joka tarvitsee paljon vettä? 

Unmesh Patnaikin luento käsitteli köyhän ja saastuneen Odishan osavaltion tilannetta ja valtion tukitoimien tehoa. Patnaik totesi, että aiemmin puhuttiin köyhyyden vähentämisestä, nyt ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten hillitsemisestä. Patnaik ei tosin haluaisi edes puhua ilmastonmuutoksesta vaan ilmaston "poikkeavuuksista ja äärimmäisyyksistä", jotka vaikuttavat voimakkaimmin kaikista köyhimpien ja haavoittuvimpien ihmisten elämään. Ilmastoon liittyvät tukitoimet suuntautuvat Intiassa yleensä ihmisille, joilla on maata. Kaikista haavoittuvimmat ihmisryhmät eivät myöskään pääse mukaan tukiohjelmiin, koska eivät saa niistä edes tietoa. He elävät omissa yhteisöissään, eivätkä osaa lukea. Sosiaalityön rooli on tavoittaa nämä ihmiset, tulkata paikallisille kielille ja jakaa tietoa mm. erilaisista oikeuksista ja tukimuodoista.

Intiassa sosiaalityö on kyllä aivan erilaista kuin Suomessa. Täällä sosiaalityön ydin on yhteisötyössä. Murto-osa sossuista on valtion, osavaltion tai kunnan palveluksessa. Erilaiset järjestöt ovat pääroolissa. 

Luentojen jälkeen pääsimme keskustelemaan, ja keskustelu kääntyi lopulta Intian pakolaistilanteeseen. Jotkut poliitikot käyttävät täälläkin pelotteena pakolaisia. "Kohta talossasi asuu rohingya!" Kysyin, onko täällä paljonkin rohingya-pakolaisia. Ei ole. Heitä on ehkä pari tuhatta koko valtavassa maassa. He eivät saa mitään tukea valtiolta, heitä ei haluta tänne, mutta heitä ei voi palauttaakaan, koska Myanmar ei halua heitä takaisin. Jostain syystä valtio ei salli YK:n tai muiden pakolaisohjelmia hoitavien tahojenkaan ottaa heistä vastuuta. 

Intiassakin on erilaisia pakolaishierarkioita. Korkein status on tiibetiläisillä, joita kohdellaan hieman paremmin, mutta ei voi sanoa että hyvin. Rohingyat ovat kuitenkin hierarkiassa pohjimmaisina.